Pääkirjoitus - James Bond ja tunteet
Jos pitäisi nimetä elokuva, joka on vaikuttanut minuun kaikkein emotionaalisimmin, se olisi eittämättä 007 ja Kultainen silmä. Emootiona puhdas kauhu.
Vuonna 1996 elokuvateattereihin tullut 007 ja Kultainen silmä alkaa kohtauksella, jossa James Bond hurjastelee huikealla avoautollaan kilpaa pimun kanssa. Kilpa-ajo tapahtuu jyrkillä vuoren rinteillä, autot ohittavat toisensa hipoen, päähenkilöt naureskelevat. Elokuvateatterissa ollut yleisö hihkui myös. Vatsaani käänsi ja huusin ääneen, kauhusta. Tajusin tietysti, että se on ”vain elokuva”, valkokankaan kokoinen rakennettu kuva, lavastettu esitys, jonka tarkoitus oli olla ”hauska” ja ”viihdyttävä”. Mutta koska olin ollut vakavahkossa moottoripyöräonnettomuudessa pari kuukautta aikaisemmin, autolla kaahailu ei paljon naurattanut.
Näkökulmia tunteisiin
Mitä ja miten ja missä meitä opetetaan tuntemaan? Miten meitä hallitaan? Mitkä ovat nykyelämän tunnekouluja, missä tunteet opitaan? Miltä tunteiden kuuluisi tuntua? Muun muassa näitä asioita pohdittiin viime keväänä Todellisuuden tutkimuskeskuksen Tunteet – teemavuoden työpajassa Yhteiskunnallinen näkökulma tunteisiin. Seuraava on lyhennelmä Jonna Wikströmin työpaja-raportista.
Ketkä kokoontuvat nykyteatterin kesäteatteriin?
Kesäteatterilla on merkitystä. Jopa sellaista merkitystä, josta nykyteatteri voi usein vain haaveilla. Siinä missä nykyteatteri on etsinyt erilaisia yleisösuhteita - 90-luvulla yhteisöllisyyttä ja 2000-luvulla erilaisia vuorovaikutuksen ja osallistamisen malleja-maaseudun kesäteatterit ovat vuosi toisensa perään muodostaneet yleisönsä kanssa merkityksellisen yhteisön ja elävän vuorovaikutuksen.
Uusien identiteettien jäljillä
Singaporelainen taiteilija-kuraattori Ong Keng Sen on kosmopoliitti, jota kiinnostaa paikallisuus ja performanssi uuden ajan käsityöläisyytenä.
Istuessaan Kiasman kahvilaan Ong Keng Sen pahoittelee myöhästymistään vuolaasti, sillä hän on saapunut Suomeen edellisenä päivänä ja hukannut laukkunsa lentomatkan aikana. ”Kotini on siellä missä matkalaukkuni on, siksi olen lähes hysteerinen sen katoamisesta”, Keng Sen selvittää.
