esityslogo_e_magenta

On elokuu. Lapset ovat aloittaneet koulutiensä.

Maija Hirvanen, Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen ovat ideoineet Olisinpa oppinut tämän koulussa –yhteisötaideteoksen Keravan taidemuseoon. Samaan aikaan toteutuu ajatushautomo Demos Helsingin järjestämä Koulu, Toisilta oppimisen festarit, Lapinlahden sairaalan alueella. Taiteilijakolmikolla ja Demoksella on sama perusidea: kuka vaan on voinut ilmoittautua opettamaan mitä vaan. Sanna Uuttu on ollut opissa kummassakin koulussa, ja kertoo siitä lehden sivuilla.

Koulu, opetus, tuntuu olevan pop. Mutta otsikoissa koulu on nykyään usein vaaran paikka: koulukiusaaminen, kouluampumiset, kauheat lapset ja kauheat vanhemmat. Viime keväänä maan päälehden mielipidesivuilla käytiin kiihkeä keskustelu kurin ja opettajan auktoriteetin kohtalokkaasta puuttumisesta – tai niiden kaikkinaisesta turmiollisuudesta.

Samaan aikaan, vaikka Suomi on ollut ja on kenties yhä koulutususkon maa, koulutus koetetaan sitoa yhä tiiviimmin päämääriin, tuottavuuteen. Vapaa akatemia, oppi ja sivistys vain sen itsensä vuoksi, on uhattuna. Löytävätkö ne ehkä reservaatin taiteesta, kuten jotkut muutkin turhat tai uhanalaiset asiat?

 ***

Tämän Esitys-lehden temaattisena kenttänä on opetus, taiteen ja opetuksen suhde, taiteen opettaminen.

Keppi vai porkkana, kuri vai paijaus? Tämän kaikkeen opetukseen ja kasvatukseen liittyvän perusprobleeman ohella taiteen opettamisen ja oppimisen ikuisuuskysymys on: muoto vai sisältö, eli: miten vai mitä? Opetetaanko tekniikkaa, vai aiheita ja ajattelua? Entä eteneekö opetus matkimalla vai omaa tekemällä: piirretäänkö mallista vai omasta päästä, opitaanko jäljittelemällä opettajaa vai ilmaisemalla omaa?

Mitä opettaja ajattelee? Pilvi Porkola, Risto Santavuori, Tuomas Timonen kirjoittavat kukin opettamisesta omien kokemustensa valossa. Esiin nousee kolme aivan erilaista näkökulmaa.

***

Oppimisesta ja koulusta puhuttaessa poisoppimisen näkökulma on kenties yhä tärkeämpi ja tärkeämpi. Monien 1900-luvun teatteriuudistajien näkökulmanvaihdos liittyi ajatukseen, että uuden oppimisen sijasta keskeisintä onkin poistaminen, riisuminen, jostakin vapautuminen – taiteessa ja elämässä.

Muun muassa Grotowskista ammentanut turkkalainen teatteri- ja teatterikoulutuskäsitys liittyi tähän poisoppimisen, via negativan, traditioon. Turkkalaisen perinnön uudelleenarviointi on esillä Lukupiirissä, jossa näyttelijä Jussi Johnsson lukee Nykynäyttelijän taide – horjutuksia ja siirtymiä –kirjan oppeja ja pistää niitä käytäntöön.

Poisoppiminen, kasvatuksen painolastista vapautuminen, havahtuminen on esillä myös lehden pääjutussa. Juha Varto ottaa kriittisen näkökulman suomalaiseen koulutus- ja kasvatususkoon, ja nostaa niiden sijasta esiin taidossa ja taiteessa kasvamisen. Sen, miten taidolla ja taiteella on kyky havahduttaa – ja miten oppimisessa on kyse muuttumisesta.

***

Oppimisen ja opetuksen näkökulmaa voi kokeilla linssinä, näkökulmana myös niihin numeron juttuihin, jotka eivät suoraan teemaa käsittele. Kuten: Mitä meille on opetettu ihmisen ja eläimen suhteista? Entä mitä siitä, mitä yleisöltä saa pyytää ja mitä ei? Miten opettaa hauskasti?

 

Hyvää koulun alkua ja opettavaisia lukuhetkiä!

 

Katariina Numminen

 

P.S. Leena Kela ja Elina Latva jäävät tauolle lehden toimituksesta,

ja toimitukseen mukaan liittyy näytelmäkirjailija ja runoilija Tuomas Timonen.