Pääkirjoitus
Tornionjokilaaksossa on kylä. Sen nimi on Korva. En ole koskaan käynyt siellä.
Etsin lähdeviitettä yhteen tekstiini 80-luvun lopun Teatteri-lehdistä ja silmäilin samalla muutamaa pääkirjoitusta. ”Meillä on tapana vahdata teatterimme suurta linjaa: tendenssejä, kehityskaaria, pitemmän ja lyhyemmän tähtäyksen prosesseja” kirjoitti Pekka Kyrö vuonna 1988. Raija Ojala puolestaan pohti seuraavana vuonna ovatko teatterin happy hour – tempaukset sen pelastus ja kuinka taidelaki vaikuttaa tekijöihin. Ihailin tiukkaa asennetta, mutta samalla minun oli vaikea muistaa, olenko joskus käynyt siellä, 80-luvulla?
Mutta mitä pitäisi paaluttaa nyt, esitystaiteen kentällä? Suurien linjojen vetäminen tuntuu vieraalta ajattelutavalta. Kaikkea, politiikkaa, tapahtuu tietysti koko ajan. Performanssi- ja esitystaiteen tiedotuskeskus Presentaatio on ollut mukana OPM työryhmässä, jossa pohditaan vapaan kentän toimintarahoituksen turvaamista. Vuoden 2010 talousarvioehdotuksessa esitetään korotuksia näyttämö-, sävel-, tanssi- ja sirkustaiteen vapaan kentän ammattilaisten määrärahoihin. Esittävän taiteen määritelmät ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksen tilassa, minkä näkyvin esimerkki on performanssin sijainti näyttämötaiteiden ja kuvataiteen raja-alueella. OPM tilaakin myös performanssin kentällä työskentelevien taiteilijoiden tilannetta kartoittavan suunnitelman, jonka pohjalta rahoitusta mietitään. Tämän lisäksi perusopetuksen tuntiuudistus on käynnissä, näkyykö performanssi siinä mitenkään? Performanssin alempaa korkeakouluopetusta suunnitellaan. Alan arkistointihankkeita on vireillä, klubeja järjestetään, keskustelua käydään. Taide tapahtuu, siellä ja täällä. Tai, kaikkea tapahtuu, kun ihmiset jaksavat ja tekevät.
Ja sitten on tämä lehti, joka juuri täytti 2 vuotta. Pieni vielä. Mutta viime aikoina on tullut sellainen olo, että joku myös lukee tätä. Se on mahtavaa.
Tämän numeron teemana on Korva. Tarkoituksena on keskittyä ääniin, äänitaiteeseen ja äänisuunnitteluun. Siihen mitä ei nähdä, vaan kuullaan. Tai nähdään korvan kautta, kuten Janne Pellisen kuvailutulkkauksesta kertovassa jutussa. Kukaan ei muistele enää Vincentin korvaa, mutta historiallisena viitteenä toimii Tuomas Laitisen juttu Sterlacista, taiteilijasta, joka asensi itselleen korvan käsivarteen. Heidi Lind kirjoittaa äänisuunnittelun haasteista, Juha Valkeapää pitää äänipäiväkirjaa, Pessi Parviainen pohtii vaahtomuovin soimista ja Laura Murtomaa kuuntelee. Institutet Ruotsista ja Uienzz Brasiliasta tulevat pitämään ääntä Baltic Circle -festivaaleille.
Kuunnelkaa ääniä, ja seuratkaa niitä!
Pilvi Porkola
ps. Luulen että siellä on aika hiljaista, Korvassa.
