Pääkirjoitus
Alussa oli sana
Se sana yritti kertoa sanomattomasta
Se sana tunsi olevansa tyhjä ja
alkoi luoda itseään täydeksi
Performanssi ja paneeli
- hajahuomioita Suomen arvostelijoiden liiton ”Performanssi ja kritiikki”- seminaarissa järjestystä paneelikeskustelusta, 7.10.2010 Kiasma
Olen kovassa flunssassa, mutta tätä paneelia ei voi jättää väliin. Suomen arvostelijoiden liitto on järjestänyt kunnianhimoisen seminaarin performanssista, tuosta vaietusta tuntemattomasta, josta juuri kukaan ei uskaltaudu kirjoittamaan.
OIKAISU
Esitys 4/2010 paperiversion sisällysluetteloon on eksynyt virhe: Artventures-palstalle ei ole kirjoittanut Vihtori Rämä, vaan Masi W. Eskolin. Toimitus pahoittelee sekaannusta.
Moments In Time, Making Work In Transit.
During 2008/9 I undertook a series of travels and residencies which resulted in a new body of work around distance, measurement, time and my place in the world. Below is an introduction to some of these works and a few recollections, incidents and observations that came along the way.
Finding a film in the Finnish Archipelago
The Sacredness of Performative Technology
Bless all forms of intelligence. I'll start with being honest. That the search for God was to be abandoned there was no doubt about. But that this search would be missed and then pursued in a context where it lacked meaning, was not expected. How do you introduce a pragmatic spirituality in a secular humanity? For spirituality had to be grown in a laboratory environment like bacterial cultures and controlled so that the seed of fanaticism would not find its way into the suburbs. A virus for visionaries. Everything for the hobby rabbi.
KOLME KERTAA JÄÄHYVÄISET
3Abschied. Anne Teresa De Keersmaeker, Jérôme Bel & Ictus. Helsingin Juhlaviikkojen esitys Kansallisteatterissa 5.9.2010
Voi Pyhä Performanssi!
Älyllisesti pyhän käsittely epäonnistuu, koska äly on aina ylpeä. Jeesuksen esiintymisiin on kirjattu pyhän ominaisuudet ja hän torjui kaikki, joilla oli jotain päässään tai lompakossaan.
Esittämisen pyhyys on hiljaisuudessa. John Cage pyrki sävellyksessään 4`33`` täydelliseen hiljaisuuteen. Se esitettiin 1952 ensi kerran ja ”yleisö oli vihainen vielä 30 v esityksen jälkeen”. Pianisti oli hiljaa pianon ääressä 4 minuuttia 33 sekuntia. Se oli käännekohta musiikkiesityksen historiassa, koska yleisön odotuksena on aina kuulla `jotain` ja nyt odotus petettiin.
