esityslogo_e

Lapsella oli aikuinen, joka huolehti hänestä.

Lapsi leikki. Legoilla, nukeilla, pikkuautoilla, työkaluilla, pahvilaatikoilla, hippaa, hevosta, poliisia, rosvoa, prinsessaa, tappelua, aikuista.

Aikuinen teki töitä. Kirjoitti tekstejä, julkaisi lehtiä, teki politiikkaa, käynnisti sotia, loi taideteoksia, piti luentoja, kävi osakekauppaa, perusti kuntosaleja.

Aika ajoin aikuinen toivoi olevansa lapsi, kuvitteli olevansa lapsi ja jopa käyttäytyi kuin lapsi. Iltaisin hän tapasi lapsen. Lapsi oli iloinen tavatessaan aikuisen, mutta huomasi samalla, että tätä vaivasi jokin. Oli vaikea sanoa, mitä se oli, eikä aikuinen kertonut siitä. Sisimmässään aikuinen kuitenkin ajatteli: ”Mitä minä teen väärin? Miksi minulla ei ole aikaa lapselle? Ja miksei se voinut mennä kavereilleen tänään, nyt en pääse katsomaan sitä kiinnostavaa esitystä”. Aikuisella oli syyllinen olo.

Eräänä päivänä aikuinen käveli näissä synkissä aatoksissa kaupungilla ja sattui pistäytymään kirjakauppaan. Lehtihyllyssä komeili julkaisu, jonka kannessa luki ”Esitys. Lapsi”. Aikuinen tunsi jonkin sähköistyvän. Hän nappasi lehden käsiinsä ja alkoi kotiin päästyään selata sitä kiihkeästi. Sisältö hypnotisoi hänet. Hän ei ollutkaan ainoa hämmentynyt aikuinen. Lehti kysyi juuri niitä kysymyksiä, jotka kuplivat hänenkin sisällään, mutta joita hän ei ollut osannut muodostaa.

Lehdessä Janne Kurki kirjoitti, kuinka lapset on hylätty jo länsimaisen teatterin suurissa klassikoissa, Oidipuksessa ja Antigonessa, jotka kertovat samaa surullista tarinaa kuin tämän päivän perheneuvoloiden ja terapiahuoneiden asiakkaat. Lapsikriitikot Ranja Omaheimo ja Anton Laatikainen arvioivat ajankohtaisia esityksiä. Ohjaaja Inke Rosilo avasi Janne Saarakkalan haastattelussa vauvateatterin ihmeellistä maailmaa. Eero Yli-Vakkuri ja Ahti ihmettelivät, miksi performanssitaiteilija Essi Kausalainen konttasi esityksessä. Anna Cadia kertoi projektista, jonka lähtökohtana ovat lasten omat esitykset. Veijo Hietala hämmentyi lapsitähti Shirley Templestä, Annamari Vänskä totesi että viaton lapsi on aikuisten keksintöä, Maija Karhunen katsoi esityksiä kammottavasta lapsuudesta ja Riku Saastamoinen muisteli mihin leikki loppui. Aikuinen oli kummissaan, mutta onnellinen. Hän laski lehden pöydälle ja meni vessaan.

Lapsi kuljeksi pöydän ääreen ja alkoi selailla lehteä. Hän nauroi ääneen Joonas Lehtimäen sarjakuville, huomasi oitis lapsilta kielletyn näytelmäliitteen ja vetäytyi kiireesti lukemaan Tuomas Timosen Lasten Hamletia salaa huoneeseensa. Sitten hän kävi läpi listan lasten kirjoittamia kysymyksiä ja alkoi lisätä omia kysymyksiään sivun laitaan. Lopuksi hän repi aukeamat irti toisistaan ja levitti ne lattialle matoksi, pelloksi, järveksi johon ei saa astua.

Aikuinen palasi vessasta ja nukahti sohvalle vastuustaan voipuneena.

Tuomas Laitinen ja Nora Rinne