esitys_1_17_tausta
  1. Kiukuttelua ja muutakin

 

Täällä, ympärillämme, on paljon ääniä

monotonisia ja aika ankeita

ketä kiinnostaa herkistyä kaupungin äänimaisemien yksityiskohdille

no ehkä jos pitää tehdä joku yhteisötaideprojekti

johon on jo määrärahat olemassa

aural dreaming olis varmaan aika hyvä nimi

no mut tosissaan, jotain epämääräisiä

julkisissa liikennevälineissä tehtyjä kenttä-äänityksiä,

kenties efektoituna kaikuisaksi äänitapetti-kitschiksi

kuulostaa ihan mun Kutsumaton vieras -teokselta

 

jos lainaat vielä kerran Cagea

tungen sen risukasan ja transistoriradion sanonko minne

samaan paikkaan

minne Add N to X:n vokalisti oli valmis tunkemaan thereminin

 

Tämän kappaleen kirjoitin myöhemmin, oli yö

ja kuuntelin Lontoossa tekemiäni kenttä-äänityksiä.

Brandon LaBellen teos Cloudy teki viime kesänä minuun vaikutuksen

äänitaide (mitä se on?) on usein niin tosikkomaista

ehkä vastakohtana visuaaliselle todellisuudelle  joka on täynnä

kaikkea kiinnostavaa, Nam June Paikia mukaillen.

Cloudy oli viehättävä, kevyesti homoseksuaalinen, maukkaan

narsistinen ja sävyltään tarttuva

LaBelle istuu kotisohvalla, syö mansikoita, miettii Cagea ja näkee

unta pianisti-pojasta joka on lavalla edessämme.

Sen jälkeen esiintyi Alvin Lucier mikrofonit korvissa,

feedbackia

käveli yleisön läpi keskeltä kuin morsiamen isä

talutti meidät uudelle vuosituhannelle

 

tämä on kaunis ja rauhaisa kesäyön äänimaisema Helsingissä

vai pommituksen jälkeinen hiljaisuus Gazassa

Äänille tulee merkityksiä, niissä ei oikein oo niitä

molekyylien värähtelyä eiku mitä se oli

kiinnostaa kanssa toi tekniikka tosi paljon

sillä toisin kuin kaikkien muiden maailman ihmisten

äänisuunnittelijan elämä on kovin teknistä

tietokoneita ja kaikkee piuhoja

mitensä osaat käyttää noita

no hei osaat säki tehdä kuperkeikkoja ja kiukutella

et kaikilla omansa.

Ja sit toiset lukee kirjoja

ja luettelee niiden nimet käsiohjelmassa

toisin kuin kaikkien muiden maailman ihmisten

(meidän) esitystaiteilijoiden elämä on monimutkaista

ja ymmärrettävissä vain yhden kuolleen natsin käsitteiden avulla

 

tämä ei ole ironiaa

vaan avuttomuutta.

 

  1. House kiinnostaa

 

siivoojat ovat lakossa

tekemisen jälkiä ei pyyhitä tänään pois

mikäs siinä olenkin kyllästynyt piilottamaan työkaluni

kuin pakotettua dementiaa

 

no symboliikka ei kyllä kiinnosta

ostan ristisanatehtävät mieluiten lehtikioskista kuin

esityksen osana

 

mikä sitten kiinnostaa?

pitkään kuunteli kaikenlaista ja sit myönsi että

house kiinnostaa, kaikenlaisen lisäksi

ja rakennukset muutenkin

ehkä sieltä vois löytyä aihetta jos symbolit ei nappaa

 

mut musiikin rakenteet, arkkitehtuuri sekä filosofia on jo läpiesitetty

niin ja ekologia, varmaan ekonomiakin jossain päin Saksaa tms

mitä näitä vielä olis

isoja kokonaisuuksia mitä vois muuttaa

käsien hitaaksi liikkeeksi puolipimeässä tilassa

 

joskus mietittiin kaverin kanssa

onko Suomessa sellanen esitystaidekomitea

joka päättää tulevan esityskauden trendit

tämä ei ole sarkasmia

vaan työhakemus.

 

Mitkä tahansa asiat missä tahansa järjestyksessä

missä tahansa asiayhteydessä

kuinka pitkään tahansa ovat kiinnostavia.

Menipä taas kuuskytlukulaiseksi. no anti olla

menköön

historiaa pakoon juostaessa tulee hiki

pullotetaan se ja myydään baaden-baadeniin

 

  1. Olen 28

 

Olen 28 ja minua vanhemmille tyypeille

kuten nyt vaikka kaimalleni Sarjelle

postmodernismi taisi olla aika kova juttu

mitä olen heitä vähän lukenut, kuullut ja nähnyt

 

olis se p-homma iskenyt muhunkin ihan eri tavalla,

jos olisin elänyt 70-luvulla

 

no en elänyt

eikä tämä ole kritiikkiä

vaan ihmettelyä kuinka siitä p-jutusta on tullut niin luontevaa

ei mulle tulis mieleenkään puhua korkeasta ja matalasta

ja niiden välisestä jännitteestä

runousoppi on noin sata kertaa radikaalimpi kirja ku joku

draaman jälkeinen teatteri

oho nyt meni uuskonservatismiksi

 

kaikki kollaasit, fragmentit ja multimediaalisuudet

ja monimerkityksellisyydet ja avoimet muodot sekä

itseohjautuvat ryhmät ja sitä rataa

peruskamaa, äidinmaitoa 28-vuotiaalle, ei hyvää eikä huonoa

vaikee olla täpinöissään tollasista

sama ku olis innoissaan talosta, jossa on lasia ja metallia

 

mut ehkä ymmärsin kaiken väärin hyvin mahdollista

tota historiaa ei oikein jaksais ottaa haltuun ku

matskua tulee joka tapauksessa oli historiaa tai ei

eihän me opetella vanhoja murteitakaan

 

  1. Tunnustus

 

mutta merkityksettömyys se on vaan niin siistiä

väittää pokkana että

terveellä yhteiskunnalla on varaa merkityksettömyyteen

jonkun synnytyssairaalan määrärahat ja ääni-installaation tuotantokulut vierekkäin

eikä ilmekään värähdä

siihen minä uskon

 

 

 

AKAHILJANE 2009