Alive Christmas Trees

Oikeastaan kaikki alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun joulu toisensa jälkeen meni pilalle ja perheeni alkoi kärsiä joulutraumasta. Trauman seurauksena emme vuosikymmeniin viettäneet joulua yhdessä eikä kukaan meistä ole koskaan jaksanut olla joulusta kovin innoissaan. Kun muutama vuosi sitten aloimme jälleen viettää joulua yhdessä ajattelin, että meillä täytyisi olla omia joulutraditioita. Uusia traditioita, siis hauskoja traditioita. Keksin, että voisimme kaikki esittää jouluna jotain. Mielikuvissani siskoni tanssi, äitini lausui runoja ja veljeni soitti sähköbalalaikkaa. Minä ja poikani tekisimme tietysti performanssia, pukeutuisimme joulukuusiksi. Täytyy sanoa, että sukulaiseni eivät olleet kovin ihastuneita ajatuksesta. Suurin huoli tuntui kuin varkain liittyvän performanssiosioon; eihän kukaan vain olisi alasti?

Lopputuloksena oli, että ennen joulua puin nuoremman poikani joulukuuseksi (for beginners: you can keep your clothes on, too) ja vanhempi poikani videokuvasi sen. Videolla silloin neljävuotias poika, pukeutuneena joulunauhaan ja valoihin, käsissään joulukuusenpallot, selittää tohkeissaan kameralle: ”Kato, enkö mä olekin ihana? Oletko koskaan nähnyt näin ihanaa joulukuusta? Mä olen kaunein joulukuusi ikinä.” Jouluna katsoimme videota ja kaikilla oli hyvä mieli. Enkä sitten raaskinut pilata sitä ehdottamalla, että voisimmehan me kaikki pukeutua joulukuusiksi.

Mutamaa kuukautta myöhemmin, keväällä 2009, haastattelin Eestissä asuvaa amerikkalaista taiteilijaa Ernest Truelya1. Haastattelun jälkeen Truely kysyi millaisia juttuja teen ja päädyin kertomaan hänelle joulukuusi-ideastani ja sen ei-kaikin-osin-onnistuneesta toteutuksesta. Aloimme puhua alastomuudesta esityksissä. Truely sanoi, että häntä ei niinkään kiinnosta esiintyjän alastomuus vaan paljon kiinnostavampaa olisi tehdä jotain, joka saa yleisön riisuutumaan.

Jatkoimme ajatuksen kehittelyä sähköpostitse. Huomasimme, että meillä olisi hyvin erilaiset metodit saada yleisö ottamaan vaatteensa pois. Truelylla on kokemuksia julkisista piiskaus-esityksistä Amerikassa 90-luvulla ja hän uskoi, että komentamalla ja tietynlaisen hurmoksen luomalla ihmiset päätyvät tekemään mitä tahansa. Minä taas uskoin, että jos esiintyjänä laittaa itsensä likoon, saa yleisön puolelleen ja sellaiseen tilaan, että voi pyytää mitä tahansa, yleisö voisi pyynnöstä riisuutuakin.

Jossain meilissä Truely kirjoitti, että hän haluaisi kokeilla konseptiani Alive Chrismas Tree, mutta Tallinasta ei löydy joulukuusenkoristeita. Niinköhän, minä ajattelin, otin kasan joulukuusen koristeita yläkaapista, pakkasin ne laatikkoon ja postitin Tallinnaan. En kuullut Truelysta moneen kuukauteen mitään, enkä edes tiennyt saiko hän koskaan lähettämääni pakettia.

Saattaisi äkkiseltään luulla, että koska alastomuus performanssissa ja nykyteatterissa on niin yleistä, se ei ole mikään juttu, vaan päinvastoin aikamoinen klisee. Siksi erehdyin ajattelemaan, että eihän sillä ole mitään väliä, miltä näytän alastomana. Ihmisethän katsovat esitystä, siis taidetta, eivät minua. Kuitenkin ne kommentit, joita esityksen jälkeen sain, liittyivät nimenomaan ruumiiseeni (joka näyttää tavalliselta kaksi lasta synnyttäneen keski-ikäistyvän naisen ruumiilta), eivät siihen taiteeseen. Ja kun aloin tarkemmin ajatella näyttämöllä näkemiäni alastomia, he olivat useammin treenattuja kuin niitä tavallisia, useammin hoikkia kuin muodokkaita.

Asiaa ei helpota, että ystävieni ja sukulaisteni mielestä se, että olen ollut esityksissäni, näyttämöllä tai kaupungilla alasti, on ollut pääsääntöisesti kiusallista. Eräs ystäväni sanoi minulle, ettei aio tulla katsomaan esitystä, jossa olen nakuna. Näyttelijöille alastomuus kuulemma sopii, mutta minulle ei. Omissa jutuissani alastomuus harvoin liittyy seksuaalisuuden esittämiseen, vaan siihen on joku muu syy. Jos aiot maalata itsesi kultamaalilla, kannattaa ensin riisuutua, vai mitä? Alastomuus on liittynyt siihen, että tehdään jokin asia loppuun asti kunnolla. Minulla esiintyjänä siihen liittyy myös riski, en pidä alasti olemisesta. Alastomuus ikään kuin korostaa katseen kohteena olemista. Kommenteista päätellen alastomuuteni ei ole ollut katsojillekaan mieluisaa. Onko niin, että tuttuus sanelee näkökulman, jota on vaikea muuttaa? Vai niin, että ruumiini, joka on kovin tavallinen, ei yksinkertaisesti kuitenkaan ole sopiva julkiseen alastomuuteen?

Loppukeväästä sain vihdoin Truelylta meiliä. Truely kirjoitti, että hänet oli kutsuttu Dresdeniin performanssifestivaaleille ja hän oli ottanut lähettämäni joulukusenkoristeet mukaansa. Festivaaleilla hän oli kutsunut yleisön pieneen koppiin yksitellen, jossa he saattoivat riisua vaatteensa ja pukeutua joulukuusiksi. Truely kertoi osallistujille miten oli koristeet saanut ja kyseli heidän lapsuuden joulumuistoistaan ja otti lopuksi Polaroid-kuvan joulukuusesta. Järjestäjät olivat sanoneet Truelylle, ettei kannata toivoa liikoja, kukaan tuskin osallistuisi. Illalla 18 ihmistä Dresdenissä oli riisuutunut ja pukeutunut joulukuusen koristeisiin. Kokemus oli ollut miellyttävä ja lempeä, kaikille osapuolille.

Olin liikuttunut Truelyn versiosta ja halusin kokeilla samaa. Toukokuussa 2009 sain kutsun Poriin, Perf09 -festivaalille. Pidin aluksi luennon, jonka jälkeen toivotin ihmiset tervetulleiksi yläkertaan, missä he saattoivat yksitellen riisuutua ja pukeutua joulukuusiksi ja tulla kuvatuiksi. Illalla minulla oli 12 Alive Christmas Tree valokuvaa. Lopuksi kuvautin myös itseni.

Kun toinen ihminen, vieras tai tutumpi, riisuutuu edessäsi, siinä on jotain äärimmäisen intiimiä. Intiimiys ei tule niinkään alastomuudesta kuin itse riisuutumisen eleestä. Monet selvästi ujostelivat minua, minä huomasin ujostelevani heitä. Pyrin antamaan tilaa ihmisten omalle kokemukselle, puhumaan vähän, mutta kuitenkin sen verran, että tunnelma olisi mukava. Intiimiä oli myös todistaa erilaisia versioita joulukuusista. Kuvia katsellessa alastomuus unohtuu. Parhaimmillaan taiteessa on minulle kyse tästä; rajojen haastamisesta, absurdista ja hauskasta leikistä, jossa huomio määritellään jollain tapaa uusiksi. Alastomuus on siinä vain sivuseikka.

Pilvi Porkola