en fi

Esitys-lehti on perustettu vuonna 2007. Lehti on syntynyt tarpeesta luoda suomenkielinen esitystaiteeseen ja -tutkimukseen, nykyteatteriin ja performanssiin keskittyvä kirjallinen foorumi.



Author Archive

PÄÄKIRJOITUS. Taideonanismin puolesta

Teksti – Tuomas Laitinen   ”Taide taiteen vuoksi” on monelle taiteilijalle, kuten minulle, rakkauden ja suojelun kohde. Tieteentekijöillä on samanlaisia tunteita perustutkimusta kohtaan. Rockmuusikotkin tapaavat sanoa haastatteluissa, että tekevät musiikkia ”itselleen” ja että on vain mukava bonus, jos joku muukin tykkää siitä. Taide masturbointina on...

Jumalattaria vai sarjamurhaajia? – feminiiniset masturbaation esitykset

Teksti – Pilvi Porkola Valokuva – Pirje Mykkänen Feministisessä traditiossa naisten masturbaatio ja sen esittäminen liittyy ajatukseen naisesta itsenäisenä subjektina, ei vain halun kohteena vaan aktiivisena ja haluvana toimijana. Popkulttuurin ja taiteen kentältä löytyy kyllä naisen masturbaation esityksiä kun niitä alkaa etsiä, mutta mistä nämä...

Uusmaterialistista yhdyntää

Teksti ja kuvat – Eero Yli-Vakkuri [toim. huom. kuvat jaettu avoimella lisenssillä täällä.] Itsetyydytyksen tueksi kehitetyt seksivälineet ovat teknistyneet ja muuttuneet monimediallisiksi. Missä vaiheessa ne edistyvät niin pitkälle että niihin yhtyminen lakkaa olemasta masturbointia? Pohdinta muuttaa performanssitaiteilijan seksivälinetestaajaksi. Henkilökohtaiset seksijärjestelyni ovat arkisia. Flirttiin sisältyy lastenhoidon...

NETTIEXTRA. Esiintyjän itse ja voimaantuminen

Teksti: Maija Karhunen Kuvat: Katri Naukkarinen Laura Pietiläinen: Michaela – Queen of Fucking Everything. Ensi-ilta 8.9.2016, Zodiak – uuden tanssin keskus.   Laura Pietiläisen teos Michaela – Queen of Fucking Everything kertoo henkilökohtaisesta voimaantumisen prosessista. Esityksen pääosassa oleva Michaela-hahmo kertoo teoksen verkkosivuilla gonzo-journalisti Hunter S....

1/2017 SISÄLLYSLUETTELO

pääkirjoitus Jäähyväiset | Pilvi Porkola Netissä julkaistut artikkelit: Ajattelemisen poliittisuudesta | Janne Saarakkala Ajan tappamisesta| Tuomas Laitinen Hyvä taiteilija eli kuinka kaikki kääntyi parhain päin | Nora Rinne Muistelmia eräästä nuorisoliikkeestä | Louna-Tuuli Luukka Uskontunnustus | Tuomas Timonen Neljä runoa | Akahiljane Artventures ”Mikä sä...

Pinnan alla, osa 5

HALU UPOTA TAITEESEEN Miksi sitten haluan upota taideteokseen? Miksi nämä teokset on tehty? Mitä kokemisen ja mainitsemisen arvoista immersiivisissä esityksissä on? Kun esityksiä kutsutaan immersiivisiksi, halutaan viitata siihen, kuinka taideteoksesta tulee taiteen kokijan ympäristö. Kokija putoaa maa-ilmasta pinnan alle, taiteeseen. Taiteen nesteessä kokija ei enää...

Pinnan alla, osa 4

UPPORUUMIISTA ”This fusing of sense (semantic ’meaning making’) with sense (feeling, both sensation and emotion) establishes a double-edged rendering of making-sense/sense-making and foregrounds its fused somatic/semantic nature.” Josephine Machon Josephine Machonin (syn)estetiikka nostaa esiin aistillisen, moniaistisen taidekokemuksen, tai esteettisen kehoelämyksen. Synestesia-termin etymologinen tausta on kreikkalainen:...

Pinnan alla, osa 3

UPPOLITIIKASTA Toisin kuin muissa kokemissani esityksissä, Remote Helsingissä on otettu esitysmuodon poliittisuus osaksi esitystä. Ainakaan en osannut sitä muista lukea. Remote Helsingin yleisön jäsenet, joita on muutama kymmen, saavat kukin omat kuulokkeet ja äänilähteen. Kuulokkeiden kautta meitä ohjaa tekoälyn, Sannan, keinotekoinen ääni sekä suggestiivinen musiikki....

Pinnan alla, osa 2

UPPODISKURSSISTA Immersiota käsitteleviä tekstejä silmäillessä tulee sellainen vaikutelma, että immersiivinen teatteri on brittiläinen ilmiö. Iso-Britaniassa on kehittynyt paitsi oma immersiivisen teatterin kenttänsä, myös sitä käsittelevä diskurssi. Adam Alston kirjoittaa siitä, kuinka immersiiviset esitykset toimivat neoliberalistisen ideologian tapaan kannustamalla yleisössään yrittäjähenkisyyttä: osallistujat kilpailevat kokemuksista ja pyrkivät...

Pinnan alla, osa 1

Teksti: Tuomas Laitinen UPPOKRITIIKKI Uppokritiikissä kirjoitetaan esityksistä, joiden sisään kirjoittaja on uponnut, tai jotka haluavat hänet sinne upottaa. Englanninkielisessä maailmassa tätä kutsutaan useimmiten immersioksi. PROLOGI Syksyllä 2001 hakkasin takkapuita ulkorakennuksessani Kaustisen kirkonkylällä. Mieleen tuli ajatus esityksestä, joka tapahtuisi sen tiloissa. Rakennus oli entisen kaupan varasto...