Essi_Kausalainen_14_net_photo_Hannu_Seppala

NEW PERFORMANCE TURKU 2014: MONIÄÄNISYYS PERFORMANSSIKRITIIKIN VÄLINEENÄ -KIRJOITUSSARJA

teksti: Hanna Seppänen
esitys: Essi Kausalainen: Volatile Signals
kuvat: Hannu Seppälä

Volatile Signals on Essi Kausalaisen pitkäkestoinen performanssi-installaatio, jossa ihmiskehot, kasvit, hedelmät, kivet, toimistotuolit ja muut esineet sekä mediateokset ja tekstit muodostavat yhdessä oudon kauniin, elävän sommitelman. Kausalainen on työskennellyt kasvien parissa jo useita vuosia. Volatile Signals kytkeytyy siis osaksi taiteilijan jatkuvaa työprosessia, jossa ’kasviajattelulla’ on keskeinen sija. Volatile Signals -teoskokonaisuus levittäytyy Titanik-gallerian kolmeen huoneeseen ja taiteilija on siinä ensimmäistä kertaa käyttänyt kanssaesiintyjinä myös ihmisavustajia.

Volatile Signals -teoksen yhteydessä kuultiin myös Kausalaisen sekä hänen työprosessissaan keskustelukumppanina toimineen kasvibiologi Matthew Robsonin ajatuksia. Puheenvuorot liittyivät omassa kokemuksessani osaksi teoksen laajenevaa korpusta. Robson myös konkreettisesti seisoi keskellä installaatiota luennoidessaan ja häntä kuunnellessa saattoi samalla seurata huivin alle kätkeytyneen taiteilijan liikehdintää.

Teoksen nimi Volatile Signals viittaa kasvien viestintämekanismeihin, joita kasvibiologi vertasi puheenvuorossaan hormoneihin. Robson ja Kausalainen jakavat käsityksen siitä, että kasvit ovat aistivia ja ’älykkäitä’ olentoja vaikka niillä ei olekaan aivoja tai hermojärjestelmää.

Kausalainen ajattelee ihmiskehojen ja kasvien lisäksi muitakin mahdollisia olentoja ja esineitä staattisten objektien sijaan performoivina ’kehoina’, jotka ovat loputtoman rihmaston tapaan yhteyksissä toisiin kehoihin. Volatile Signals muodostaa puitteet, joissa länsimaiseen ajatteluun juurtunut ruumis-mieli -dikotomia ja ihmiskeskeisyys pääsee purkaantumaan. Kausalainen tuntuu löytävän kasveista tavan käsitellä inhimillistä kehollisuutta ja toisaalta koetella suhdettamme toisiin, ei-inhimillisiin olioihin.

Ei ehkä ole yllättävää, että installaatiota tarkastellessa katse hakeutuu kuitenkin kaikkein mieluiten inhimillisiin esiintyjiin. Verhoamalla esiintyjien kasvot huiveilla taiteilija siirtää huomion persoonasta siihen miten keho kommunikoi. Kasvottomina inhimilliset esiintyjät vertautuvat myös tasavertaisemmin muihin installaation osana toimiviin ei-inhimillisiin kehoihin. Eräässä teoksen osassa kohtaavat iäkkään naisen ja toimistotuolin kehot. Kaksikko makaa pitkän aikaa selällään lattialla. Nainen hakeutuu keinuviin liikkeisiin ja venyttelee jäseniään. Rauhallisesti etenevä kehon liike katkeaa asentoa vaihtaessa. Naisen horjahdellessa tuoli vastaa liikkeisiin äkillisin rysäyksin. Kahden erilaisen kehon kohtaaminen tuottaa myös hallinnan menettämistä.

Samaan aikaan viereisellä muovimatolla Kausalaisen pieni ja siro keho hengittää rauhallisesti sikiöasennossa huivin alla. Huoneen täyttää lempeä tunnelma. Kahden eri-ikäisen naisen kehot vertautuvat toisiinsa liikuttavalla tavalla. Kausalaisen rauhalliseen ja keskittyneeseen liikekieleen on helppo uppoutua. Se tuo mieleen japanilaisen buto-tanssin, joka perustuu koreografian sijaan keholliseen läsnäoloon. Läsnäolon tematiikkaan johdattaa myös takahuoneessa oleva kuulokkeista kuunneltava ääniteos, jossa miesääni sanallistaa kehollisia aistimuksiaan tilassa.

Kausalaisen performanssi-installaatiossa luonnollisen ja keinotekoisen vastakkainasettelu nousee monella tavalla esille. Gallerian päätilaa esimerkiksi hallitsevat suurikokoiset vinottain sommitellut puuta imitoivat muovimatot. Eräässä kohtauksessa Kausalainen esiintyy matolla vaaleanpunaisten kukkien, vihreiden oksien, sienen ja banaanin kanssa. Etanamaisesti liikehtivä taiteilija syö yllättäen yhden muoviseksi luulemani kukan, haukkaa sitten palan sienestä ja ryystää vettä vesipullosta kaatuneesta vesilammikosta.

Essi_Kausalainen_19_net_photo_Hannu_Seppala

Volatile Signals -teokseen sisäänkirjoitettu muutoksen tematiikka avautuu minulle vasta useamman vierailukerran jälkeen. Seinää vasten nojaavien puunoksien päihin kiinnitetyt tuoreet karhunheinät kuivuvat ja käpertyvät hiljalleen päivien kuluessa ja merkitsevät näin ajan kulumista. Mieleeni myös juolahtaa miten installaation osana toimivat kivet ovat olleet miljardeja vuosia sitten sulaa magmaa ja että silkkitoukat ovat jossakin puuhanneet materiaalin performansseissa käytettyihin huiveihin. Tällaiset teoksessa monin tavoin avautuvat ajalliset jatkumot ja materiaaliset prosessit johdattavat ajatuksia luonnossa tapahtuvaan kiertokulkuun.

Taiteilija tuntuu ennen kaikkea ajattelevan materiaalien kanssa. Volatile Signals on luonteeltaan vahvasti onto-esteettinen teos vaikka se sisällyttääkin itseensä paljon myös tekstiä ja käsitteellisiä pohdintoja. Maailman hahmottuessa loputtomana liikkeenä, muodonmuutoksina ja asioiden välisinä kytkeytymisinä, syntyy kokemus yhteenkuuluvuudesta ja elämän myös ihmisestä riippumattomasta merkityksellisyydestä.