essinjutunkuva

teksti: Essi Kausalainen
kuva: Ainoa Graphic Design

Lähes kymmenen vuotta jatkunut taiteellinen yhteistyö kasvien kanssa on uudelleenmäärittänyt suhteeni taiteen ’materiaaleihin’, omaan ja toisten ruumiisiin. Tämä yhteistyö ei ole ainoastaan haastanut tapaani ajatella vaan myös tapaani aistia maailmaa ja kommunikoida sen kanssa. Kasvit ovat havahduttaneet minut näkemään itseni yhteisönä, avoimena prosessina, joka tapahtuu aina suhteessa toiseen; ruumiina joka koostuu vuorovaikutussuhteista, dialogeista ja kumppanuuksista.

Taiteilijana olen tajunnut olevani komposti – esineiden, olentojen ja koneiden muodostama keho – joka ahmii itseensä elävää materiaa (toisia kasveja, mineraaleja, bakteereja, ajatuksia, mielipiteitä, aistimuksia) prosessoidakseen siitä hedelmällistä maaperää. Taiteellisen työskentelyni kannalta keskeisimmät dialogit olen viime vuosien aikana käynyt huonekasvien, puutarhojen, jalokivien, mineraalien, toimistotuolien, kankaiden, hedelmien, kukkien ja muiden kasvinosien, sekä niiden johdannaisten kanssa (tee, viski, sikarit). Tärkeitä ovat olleet myös vesi erilaisissa koostumuksissaan (merivesi, sadevesi, lähdevesi), pyöräilykypärät, steppikengät, kannettavat tietokoneet, teipit, lukuisat kirjat ja ihmiskehot. Kompostiluonteesta johtuen on mahdotonta nimetä ja erotella kaikkia tämän laajentuneen taiteilijaruumiin osia. Edellä mainittujen lisäksi on myös olemassa lukuisia hiljaisia vaikuttajia, jotka asettuvat sokeaan pisteeseen eivätkä siksi tule tunnistetuiksi.

Erilaiset esiintyjät ja yhteistyökumppanit päätyvät kompostimme osaksi yksilöllisten prosessien kautta, ja siksi myös niihin liittyvät kumppanuussuhteet poikkeavat toisistaan. Dialogien intimiteettiasteet ja kestot vaihtelevat, ja niihin liittyy monimutkaisia valtasuhteita. (Siinä missä kasvit ovat ravinneet ja hoivanneet minua, toimistotuolit ovat tulleet mukaan kinastelemaan ja vastustamaan.) Jokainen uusi keho haastaa olemassa olevan yhteisön järjestyksen ja kommunikoinnin tavan. Kukin tuo mukanaan oman kielen, rytmin ja ajallisen mittakaavan, jotka toisinaan kohtaavat ja koskettavat, toisinaan synnyttävät katkoksia ja jännitteitä. Joistain olennoista, esineistä ja koneista tulee minulle läheisiä elämänkumppaneita (kasvit, tietokone, jalokivet), kun taas toiset jäävät etäisiksi vierailijoiksi (pyöräilykypärät, sikarit, teipit).

Keskustelukumppaneina erimuotoiset, erilaisilla logiikoilla operoivat ruumiit ovat loputtoman kiinnostavia. Ne vaativat kärsivällisyyttä, eivätkä suostu yksinkertaistamiseen tai itselleni tyypilliseen laiskaan ajatteluun. Ne haastavat kapasiteettiani holistisesti venyttäen tajuntaani, niveliäni, kärsivällisyyttäni, hajottaen maailmankuvani aina uudestaan. Toisaalta työryhmään valikoituneet kehot ovat myös hyvin anteliaita; ottaen huomioon ei-orgaanisten jäsenten määrän, yhteisö on yllättävän dynaaminen ja pulppuileva. Dialogit kompostin sisällä ovat ajattelua materian – olemisen, eleen, toiminnan – tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa tunnustelua, kierimistä, kannattelua, ähinää ja pitkiä hiljaisuuksia. Liikkumattomuudelta näyttävää liikettä. Savuamista, huojumista, kasvamista, tärinää ja haihtumista. Nuolemista, napsuttelua, kurottautumista, ravitsemista ja sulattamista. Puskemista, vastustamista, hankaamista, antautumista ja kuuntelua. Hajoamisen ja kehkeytymisen prosesseja, jotka päättävät järjestäytyä teoksen muotoon.

Orgaanisten ja ei-orgaanisten ruumiiden vuoropuhelussa nousee esiin perustavia eettisiä ja poliittisia kysymyksiä, jotka ovat prosessien ja niistä puhkeavien teosten kannalta keskeisiä. Kyse ei ole ainoastaan eri lajien tai ei-orgaanisten kehojen tunnistamisesta toimijoina. Kysymyskenttä on paljon monimutkaisempi, eikä se rajaudu valtasuhteisiin kehojen välillä vaan ulottuu myös niiden sisään. Ruumiiden, kielen ja kommunikaation lisäksi kyse on myös tavasta havaita ja hahmottaa maailmaa. Yhteistyö vaatii minulta herkistymistä erityisesti kielen ulkopuolelle jättäytyvällä, ei-rationaalisella alueella. Se paljastaa armotta ajatteluni kapea-alaisuuden, joka heijastuu myös tapaani aistia maailmaa. Huomaan toistuvasti ohittavani ja toissijaistavani sellaisia aistien tuottamia ärsykkeitä, jotka eivät sovi rationaalisen maailmankuvan piiriin. Tai jotka ovat ristiriidassa näköaistin kanssa. Tässä rajaamisessa, ’oikeanlaisen’ ja ’vääränlaisen’ informaation määrittämisessä, on tietenkin kyse vallankäytöstä – yksilöllisestä, kulttuurillisesta, poliittisesta ja taloudellisesta. Kun alamme keskustella tuolien ja kukkien kanssa vallitsevat rakenteet käyvät mahdottomiksi.

Vaikka yhteisöllinen työskentelytapa kasvien ja esineiden kanssa mahdollistaa olemassa olevien toiminta- ja ajattelutapojen kyseenalaistamisen henkilökohtaisella tasolla, se ei välttämättä tarkoita näiden prosessien välitöntä avautumista katsojalle. Tekijyyden ja katsojuuden väliin änkeävät paksuna ja raskaana tahnana katsomisen ja esittämisen traditiot. Jos aistimme eivät ole harjaantuneet tarkastelemaan tyräkin tai vesilasin esitystä, se voi jäädä meiltä näkemättä. Toisaalta tämä esitys voi tulla hyvinkin herkästi vastaanotetuksi, vaikka meillä ei olisi kieltä artikuloida sitä: jokin vaikuttaa ja vaikuttuu elimellisellä tasolla. Samalla tavalla kuin työskentelyprosessi tällaisen yhteisön osana vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, herkkyyttä ja venymistä, vaativat valmiit teokset tätä myös katsojalta. Lopputulos ei välttämättä ole helppo – mutta miksi sen pitäisi olla? Siinä missä orgaanisten ja ei-orgaanisten kehojen yhteisö luo uudenlaista taiteilijuutta – strategioita, estetiikkoja ja ajallisia mittakaavoja – se houkuttelee esiin myös uudenlaista katsojuutta.

Tämän tekstin Essi Kausalainen kirjoitti yhdessä kannettavan tietokoneen, epämukavan sohvan, haudutettujen teelehtien, Frankfurtin helteen ja satama-alueen metelin kanssa. Keskeisiä yhteistyökumppaneita olivat myös Meeting the Universe Halfway, Plant Thinking, Plant Poems, Vibrating Matter, Donna Harawayn, Karen Baradin, Michael Mardenin ja Carolyn Chrstov-Bagargievin YouTube-luennot.

Kirjoittaja on taiteilija ja toimii kansainvälisellä nykytaiteen kentällä valmistaen performansseja ja näyttelyitä.