Syysloma esitystaitelijoille 10.-16.10, Kiasma-teatterin /teatteri.nyt-tapahtuma
loma
1. a) paikasta: esineiden välinen tyhjä tila, väli, aukko, kolo, rako. […] Kivet on huolellisesti pantava toistensa lomiin.
b) ajasta: väliaika, tauko. [… ] Luentojen lomissa on käytännöllisiä harjoituksia.
2. työntekijälle työstä tai oppilaalle oppilaitoksesta jne. annettu vapaa aika. Olla lomalla.
Nykysuomen sanakirja
Kiasma-teatteri järjesti lokakuussa viikon mittaisen Syysloman esitystaiteilijoille osana /teatteri.nyt-tapahtumaa. Syysloma kokosi teatterin näyttämölle viisitoista esitystaiteen, nykyteatterin, performanssin ja tanssitaiteen ammattilaista, jotka miettivät, mitä voisivat tehdä toistensa kanssa seitsemän päivän ajan ilman tarkentavia teemoja tai alaotsikoita. Olin yksi loman viettäjistä.
Lomalaisten ajatuksia virittelemään oli kutsuttu viisi asiantuntijavierasta: Teatteri- ja mediatyöntekijät ry:n toiminnanjohtaja Raimo Söder, Valtion taidemuseon lakimies Tuula Hämäläinen, Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen, Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna-Leena Helavuori ja europarlamentaarikko Tarja Cronberg. Heidän tunnin mittaisten vierailujensa ja lounastaukojen lisäksi toimintamalleja ei oltu lyöty ennakolta lukkoon. Tulosvastuu oli vähäistä: lähdimme loman ajatuksesta, emmekä tähdänneet valmiiseen esitykseen. Lomailutila oli auki yleisölle kolmen tunnin ajan päätösviikonloppun molempina päivinä, mutta toiminta jatkui tuolloin entisen kaltaisena ilman yleisölle esittämisen kohottuneisuutta.
Voiko todella epäonnistua silloin jos mitään päämäärää ei ole asetettu? Olimme vapaaehtoisia epäonnistujia ja astelimme aktiivisesti mahdollisten mahalaskujen äärelle. Lomassa on kai kyse juuri siitä, ettei tulosvastuuta ole. Ettei voi radikaalisti epäonnistua, muuten kuin kyvyttömyydessään rentoutua ja olla stressaamatta. Mutta lomiakin on monenlaisia; aktiivilomia kaupunkikohteessa, työlomia maatilalla, kuntolomia Vierumäellä, kylpylälomia porealtaissa, löhölomia auringossa… Ja lomahan voi mennä totaalisesti pieleen jos kaikki lomailijat haluavat yhteiseltä lomalta aivan eri asioita.
LUKUJÄRJESTYS JOTA EI NOUDATETA EIKÄ TÄYTETÄ
Loma alkoi maanantaiaamuna kello kymmenen liukuvassa aikataulussa ja pakottomuutta etsien. Kiasma-teatterin tuottajat Jonna Strandberg ja Maija Muinonen sekä valosuunnittelija Jani-Matti Salo olivat ottamassa meitä vastaan, esittäydyimme ja Jani-Matti veti breakdance-tunnin. Teatterisalin näyttämön seinään oli laitettu liitutaulu, jolle piirretty lukujärjestys ammotti lupaavasti tyhjyyttään. Siihen voitaisiin kirjoittaa esiin tulleita ideoita ja täyttää viikkoa tulevalla toiminnalla. Iltapäivä meni sen kartoittamiseen, mitä kukakin toivoi tapahtuvaksi tai tehtäväksi ja mitä erityisesti EI toivonut – eli mitä ei ainakaan. Ja tietysti se, mitä joku toivoo, pilaa toiselta koko loman ajatuksen. Se järjestys, jota toinen ehdottaa, vangitsee toisen mielestä tapahtumisen mahdollisuuksia. Se vapaus, jota toinen kaipaa, jättää toisen tyhjän päälle.
Demokratia on haastavaa: ryhmässä toimiminen ilman johtajaa nostaa ihmiset hieman takajaloilleen sen suhteen, aikooko joku napata johtajan paikan ikään kuin vahingossa. Johtajattomuus voi saada myös pelkäämään, että pitäisi olla valmis vetämään ryhmää heti, jos sellainen tehtävä osuu kohdalle. Voi syntyä kaaos, jossa on vaikea rakentaa mitään, tai passiivinen ilmapiiri, josta on vaikea nousta. Tekemään ryhtyminen ei ole helppoa – ihmisellä on taipumus mahdollisuuksien mukaan purkaa tilanne ja palata tekemättömyyteen. Taipumus on evolutiivisesti mielekäs: kannattaa säästää voimiaan sen varalta, että kohta tulee eteen ääriponnistusta vaativa hätätila. Sen lisäksi, että syyslomalla mietittiin mitä tehtäisiin, mietittiin myös hyviä syitä jättää se tekemättä.
Aloituskeskusteluissa tuli esiin lukuisia taiteilijoiden toiveita: mm. täysin uuden taidemuodon luominen, luova oleminen, aktiivinen lomailu, teemapäivät, lähteminen liikkeelle kunkin osallistujan ominaislaadusta, työskentely ilman proggista, päämäärää tai selkeitä lähtökohtiakaan, surffailu, osallistumisen tai tekemisen pakon puuttuminen, vesimäisyys ja nesteen kaltainen eteneminen. ”Jos ei synnykään mitään ni se on tosi jees.” Suunnittelu oli suunnittelemattomuuden ja suunnittelun välistä tasapainottelua. Minä uskon kuvataiteilija Miina Äkkijyrkän toteamukseen, ettei inspiraatiota kannata odotella - sitä ei tule. Joskus on hyvä vain ryhtyä tekemään ja katsoa sitten hetken päästä tekemäänsä vähän etäämpää. Keskustelijoiden kiinnostavuudesta huolimatta pelkäsin ensimmäisen päivän jälkeen löytäväni itseni joka päivä tästä ”länkytyspiiristä”, ideoiden ja niiden purkamisen kehästä, jossa mikään ei lopulta riitä irrottamaan takapuolta lattiasta. Aivan näin ei kuitenkaan käynyt.
Lukujärjestys täyttyi lähinnä päiväkirjanomaisesti jälkikäteen: sinne kirjattiin se, mitä oli tullut tehtyä.
KESKEN JÄÄNEITÄ IDEOITA JA YHTEISIÄ ETSINTÖJÄ
Syyslomakonseptin arviointi jatkui pitkin viikkoa. Pohdimme muun muassa kuinka asiantuntijavierailuja ja lounastaukoja voitaisiin tarkastella taiteellisesti. Mitä on asiantuntijuus? Teimme erilaisia harjoituksia liittyen lomalaisten esiin nostamiin teemoihin. Etsimme Kiasman tiloista mahdollisia karttoja hajuihin, ääniin tai visuaalisiin ärsykkeisiin perustuen. Katsoimme trash horror -elokuvien koostetta, suunnittelimme kauhufantasioitamme ja toteutimme niitä videokameralla kuvaten. Piirsimme elävää mallia ja musiikkia. Pohdimme miten ympäröivää museotilaa voisi utopisoida. Teimme erilaisiin traditioihin liittyviä fyysisiä harjoitteita kuten butoa, grotowskilais-barbalaisia fyysisiä harjoitteita, Esa Kirkkopellon johtamaa olomuotoharjoitusta ja muita lomalaisten eri lähteistä omaksumia virittäytymisharjoituksia.
Liikkeelle siis lähdettiin, harjoitteita ja teemoja avattiin, mutta moni kiinnostava asia jäi kesken. Ryhmältä ei puuttunut aloitteita ja toimintaan löytyi halua, mutta kohteliaisuuden ja pakottomuuden ilmapiirissä toimittiin töytäisyenergialla: ensi-impulssin voimalla mentiin niin kauas kuin se vei, vauhdin itsestään hiipuessa päästettiin irti ja tartuttiin kohta uuteen impulssiin. Joillekin harjoitteille tai ideoille tämä riitti, toisille ei.
ESITYS JOKA EI OLE ESITYS
Viikonloppuna ovet avautuivat satunnaisille vieraille, mutta Kiasman näyttämöllä ei ollut paljon nähtävää. Lauantaina kauhukohtausten videointi vei lomalaisten hajanaista ryhmää pitkin Kiasmaa ja lavalla tapahtui hyvin vähän. Sunnuntaina aikaansaannoksemme kauhun saralla katsottiin yleisön kanssa ja viikko päättyi 30 minuutin taiteilijajuhlaan, jossa kukin mukana ollut taiteilija juhli vuosiaan taiteen parissa jaetulla näyttämöllä muiden lomalaisten ja yleisön kanssa.
Yleisöllä oli mahdollisuus sekä osallistua että tarkkailla sivusta ja lähes poikkeuksetta he valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon. Jos itse olisin järjestänyt varta vasten aikaa tullakseni paikalle, olisin saattanut pettyä siihen, mitä avoimilla ovilla oli tarjottavana. Sen hinta, ettei tähdätä esitykseen, on se, ettei ole esitettävää.
TOISTEMME LOMASSA
Nykysuomen sanakirjan tarjoamista loma-sanan määritelmistä ensimmäinen on meidän syyslomamme suhteen kaikkein kiinnostavin. Me kokoonnuimme toistemme lomaan, tyhjiin koloihin ihmisten välillä. Me ehkä epäonnistuimme monessa asiassa viikon varrella: loman vietossa tai loppuun viemisessä tai toisten ideoiden kannattelussa tai vireyden ylläpitämisessä, mutta tärkeää viikossa oli juuri se, että keräännyimme samaan tilaan, yhtä aikaa, toimimaan yhdessä. Syntyi henkilökohtaisia tunnistuksia, oivalluksia ja yhteyksiä, joita on vaikea luetella saavutusten listana tai esitellä lavalla.
Suomessa Ihmisarvon päivänä vieraillut John Hope Bryant sanoi lehdistötilaisuudessa, että ihmisarvon menetyksen tunnetta, masennusta ja yhteiskunnallisia ongelmia aiheuttaa osaltaan se, että juhlimme liikaa menestystä. Meidän tulisi juhlia epäonnistumisia ja lakata ajattelemasta, että epäonnistumisen edessä muutumme epäonnistujiksi. Taiteilijat suorittavat paljon, tekevät teoksia, kasaavat ansioluetteloita tai juhlivat meriittejä myös rahoitusta saadakseen. On suoritettava voidakseen tehdä ja näin tekemisestä tulee helposti suorittamista.
/teatteri.nyt, joka järjestettiin nyt kuudetta kertaa, on aktiivisesti pyrkinyt eroon suorittamisesta ja menestyksen tavoittelusta. Tapahtumana se mieluummin muuttaa muotoaan kuin alkaa vakiinnuttaa paikkaansa. Taiteilijat ovat mukana suunnittelussa ja toteutuksessa muutenkin kuin vain tuomalla näytteille ”lopputuotteitaan”, esityksiä. Tuottajat eivät tuijota katsojalukuja tai etsi tekijöitä, jotka toisivat tullessaan mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Olen kokenut aikaisempina vuosina /teatteri.nytissä toimiessani esitykseni muodostavan jotain yhteistä muiden esitysten kanssa; toimivani yhdessä, vaikka oman esitykseni tekijänä olisin yksin.
Tämänvuotinen Syysloma esitystaiteilijoille oli orgaanista jatkoa toiminnalle, joka rakentuu mukana olevien taiteilijoiden lähtökohdista ja jonka keskeisiä tavoitteita – minun nähdäkseni – ovat taiteilijoiden välinen kommunikaatio, epätodennäköistenkin yhteyksien löytäminen ja avoimuus keskeneräisyydelle. Jos etsitään menestystä ja meriittejä, tällaisia tapahtumia ei kannata järjestää. Jos uskalletaan kokeilla ja ollaan valmiita juhlimaan myös epäonnistumisia, voi tällaisen mallin mukaan toimia myös jatkossa. Kun toimitaan taiteen parissa, on oltava mahdollisuus sekä etsintään, harhailuun ja opiskeluun, että hetkiin, joina jotakin – menestyksekkäästi tai ei – asettuu esitykseksi katsojien eteen tai kokijoiden pariin.
Nora Rinne
esitystaiteilija
