5401707_orig

teksti: Henri Tuulasjärvi
kuva: Jani Rapo

Haastateltavana Heiner Müllerin näytelmän Hamletinkone (Die Hamletmaschine, 1977) ohjaaja Lauri Maijala KOM-ravintolassa 17.3.2016 klo 12:09–12:36

Ensi-ilta KOM-aulassa 7.4.2016
Käännös: Outi Nyytäjä
Näyttämöllä: Niko Saarela ja Marzi Nyman

* * *

EI TUNTEA / EI HENGITTÄÄ / EI AJATUKSIA / OLLA VAAN
EI MITÄÄN # H A M L E T I N K O N E
Idea oli varmaan niinkin proosallinen
mä en missään nimessä alun perin etsinyt monologia
että on joitain näitä hetkiä
kun miettii mikä näytelmä olis kiinnostavaa tehdä
mulla on sellanen niin sanottu munaskutuntuma
tiettyyn saksalaiseen estetiikkaan
tapaan käsitellä aiheita ja kielen rytmiin
joka todennäköisesti ei edes pidä paikkaansa
vaan se on mun käsitykseni saksalaisesta estetiikasta
ahdistuksesta
sillä synkkiin vesiin ja hyvin syvälle ihmisen alhaisuuteen menevät teokset
on jostain syystä monesti löytyny mun kohdallani saksankieliseltä alueelta
ja oisko se ollu ihan Näytelmäkulman sivuilta
tää oli siis Teatterikorkeakoulun aikaan
kun Heiner Müller oli yksi niistä legendaarisista kirjailijoista
josta halus vaan saada jonkinlaista käsitystä
että mitä tämä henkilö on tehnyt
ja sit mä luin tän
Hamletinkone (Die Hamletmaschine)
siis tuolloin Teatterikorkeakoulussa
ja jotenkin mä innostuin siitä
ensinnäkin ihan nauratti
että siinä on vaan se neljätoista sivua ja täysin mahdottomia parenteesejä
kuten
”Jääkausi.”
tai madonnan
”Rintasyöpä loistaa kuin aurinko.”
tavallaan tajunnanvirtaa josta saa kuitenkin kiinni
ja mulla aina ollu myös se
kun mä tartun johonkin näytelmään
niin mulle saattaa riittää että mä luen vaikka ensimmäisen näytöksen
ja mulle tulee joku intuitiivinen olo
että mua kiehtoo tämä
ja sillon siitä tuli se että se on jotenkin syntinen
sitten joskus myöhemmin
meidän piti tehdä Niko Saarelan kanssa monologi
ja siinä kohtaa me mietittiin kaikenlaista että mitä vois tehdä
että pitäiskö kirjottaa ite vai mitä
ja sitten tuli se ajatus
pitäiskö tehdä mahdoton
pitäiskö tehdä mahdoton teksti
ja sitä kautta juurikin aika intuitioilla oltiin että okei me valitaan tämä ja tehdään tämä
selvitetään tehdessä itsellemme lopullinen syy miksi tehdään
nyt se on kyllä mulle aika selkeä miksi tämä täytyy tehdä
mä tavallaan häpeän omaa sivistymättömyyttäni
monessa asiassa
että on sellaisia ajanjaksoja ja koulukuntia tai vaikka nyt kielialueita
mitä nyt tahansa mistä mä en niiku tiedä yhtään mitään
ja toisaalta se on kans yks syy tehdä
esimerkiksi kiinnostus ja kunnioitus saksalaista kirjallisuutta kohtaan
mä oon muun muassa tykänny Franz Xaver Kroetzin teksteistä
mä oon tehny sen
Ei lintu eikä kala (Nicht Fisch nicht Fleisch)
ja siinä porataan nallea perseeseen
siis kaikenlaisia tämmösiä asioita
niin miks ne kiehtoo
kun se ei oo vaan provokaatiota
vaan se ehkä kuvasti ja kuvastaa edelleen aika hyvin
jotain omaa henkistä mielentilaa joka saattaa välillä painua vähän mustiin vesiin
toi kertoo Hamletista joka tulee käytännössä hautajaisista joissa on haudattu hänen oma isänsä
tietenkin alkuperäinen käsittelee kaikkea että
siellä viitataan Unkarin kansannousuun
poliitikkojen murhiin joita kukaan ei enää muista
mutta tavallaan se pettymys siihen vasemmistoon ja siihen vallankumoukseen
mikä siellä alla on
niin se on äärimmäisen kiehtova sen takia
että se Hamlet
vihaa samalla myös sitä toista vaihtoehtoa
elikkä kapitalismia
se on niin ambivalentti
että se on jääny saatana jonkinlaiseen kiirastuleen
ja tajunnu jotain siitä suuresta unelmasta
joka varmaan tossa Müllerillä oli koko se aate
tietenkin
se on äärimmäisen kiehtovaa että me tehdään tää KOM-teatteriin
se on hyvä paikka käsitellä sitä aihetta
että sitä vallankumousta josta paljon puhuttiin
josta paljon laulettiin
niin sitä ei itse asiassa koskaan tullut
mutta se ei ole mikään takinkääntö
mua ei kiinnosta yhtään sellaset takinkääntötarinat
et olin joskus jotain ja nyt inhoan kommunisteja / hyi vittu
se kuitenkin rakastaa sitä
se ei pääse irti siitä
se ei voi olla vaan että
O L I N V Ä Ä R Ä S S Ä
koska se kaveri ei vaan löydä paikkaansa
se puhuukin siitä että
JOS MUN AIKANI OLISI NIIN SE OLISI KAPINAN AIKA
MUT ONGELMA ON SIINÄ ET MÄ OLISIN KAPINAN MOLEMMILLA PUOLILLA / MÄ OLISIN SIELLÄ KANSANJOUKOISSA RIEHUMASSA MUT SIT MÄ OLISIN SEN PANSSARILASIN TAKANA POLIITIKKONA / NÄEN ITSENI MOLEMMISSA
JA SE TEKEE HULLUKSI
tavallaan ihminen joka on niin älykäs ja niin lukenut
hirveen paljon älykkäämpi kuin vaikka minä
ihminen joka on niin tietoinen ympäröivästä maailmasta
ti-e-toi-nen että maailma ei todellakaan ole mustavalkoinen ja että kaikki hakee sitä
ois kiva olla joko mustaa tai valkosta
et sais vaan heittäytyä aatteen vietäväks
mut kun se ei ole mahdollista
se ei oo mahdollista
niin kärvistellä siinä sitten
ja samaan aikaan tuhoaa kaiken
kaiken hyvän ja kauniin parisuhdetta myöten
mä en tiedä voiko niin banaalisti ajatella
että Hamlet on parisuhteessa Ofelian kanssa
mutta nyt kun meillä tuo Marzi Nyman tuolla korkokengissä pyörii
niin siitä tulee väistämättä jotain sen suuntaista
ja että Hamlet
tai se kaveri joka sanoo olevansa Hamlet
niin se tuhoaa ympäriltään vähintäänkin tuon kaiken mahdollisen kauniin
ja siksi tämä
Hamletinkone
että se on yksinkertainen mutta mun mielestä aika kaunis
tai ei kaunis
itse asiassa aika kauhea ajatus siitä että
vittu ku ois vaan helpompi olla kone
”Aivoni on arpi.”
siinä puhutaan
se on kauhea ajatus että jokainen ajatus sattuu
että jos menee yhtään syvemmälle itseensä niin sieltä löytyy vaan tuskaa ja ahdistusta
JA SIKSI PAKENEN KOTIINI
JA SIKSI TAPAN AIKAA JAKAUTUMATTOMAN MINÄNI KANSSA
JA SIKSI MINÄ HAMLET JÄÄDYN TELEVISION ÄÄREEN
ja että vaikka meillä ei nyt ole enää televisiolla niin isoa merkitystä
niin se näky ihmisestä joka ei enää pääse ylös sohvalta kun ahdistaa vaan kaikki
ja että se ihminen turruttaa mielensä jollain merkityksettömällä
niin
välillä
mä tunnistan siitä itseni kauhean hyvin
itse esitys me tehdään KOM-teatterin aulaan
niiden portaiden ääreen joista on tuhat kertaa kuljettu teatteriin
ja kun Hamlet puhuu että
”Minun takanani rakennetaan lavastusta.”
ja se kysyy että
MIKÄ MINUN ROOLINI ON TÄSSÄ
TULEEKO MINUN DRAAMANI
MINUN AIKANI
niin lopulta kaikki ne symbolit
ja se tematiikka
on tavallaan aika konkreettinen ja yksinkertanen
missä minun paikkani on / K E N E N J O U K O I S S A S E I S O N

* * *

Kirjoittaja on ohjauksen opiskelija. Vapaa-ajallaan hän harrastaa muun muassa keskeislyriikkaa ja boulderointia.

lainausmerkit