paakirjoitus_kuva

teksti/päätoimittaja: Usva Vinttilä

”Älä sitten jauha niistä unelmista”, Martin Luther Kingin neuvonantaja vannotti ennen kuin King nousi puhumaan. King lupasi, ettei mainitsisi koko sanaa.

Lincoln Memorialilla oli 300 000 mielenosoittajaa, mutta 28.8.1963 ei tehnyt puheesta klassikkoa. Sen teki äänitys, joka kaivettiin esiin baptistisaarnaajan kuoltua.

King oli vastikään unelmoinut vuolaasti Rocky Mountissa ja Detroitissa. Nyt hän lyhensi pitkiksi venyneitä monologejaan. Hän saattoi aloittaa myös Washingtonin puheensa lupaus mielessään, mutta loppujen lopuksi hän kertoi unelmistaan kokonaiset kahdeksan kertaa. Syypää on gospellaulaja Mahalia Jackson. Kun King aloitti hallitusti, Jackson huusi: ”Kerro heille unelmastasi, Martin! Kerro heille unelmastasi!” Tästä eteenpäin King oli liekeissä.

Puheessa lainataan Lähi-Idän uskontojen jakamaa Jesajan kirjaa. Jesaja pui kiivaasti palvonnan ja eettisen toimijuuden suhdetta. Hän (pseudonyymi jonka nimissä kirjoittaa monta tekijää) on myös ensimmäinen kitschin vastustaja. Kritisoidessaan epäjumalankuvia Jesajan halveksunta keskittyy erityisesti kultauksiin ja hopeaketjuihin.

Jesaja sanoo, ettei Jumala ota vastaan rituaaliuhreja heiltä jotka kohtelevat muita julmasti ja epäoikeudenmukaisesti. Samalla hän antaa polttopuut Kingin tuliselle maisemakuvaukselle. Laaksot, joet ja virrat juoksevat läpi puheen kuin National Geographicin kullatuilla sivuilla.

Ehkä puhe olikin liian siirappinen monelle sellaiselle joka ei ollut paikan päällä nauttimassa utooppisen biomassan lämmöstä. Kingin piti kuolla jotta siitä tulisi klassikko.

Toki on niinkin että juuri elävien unelmia pidetään naurettavina. Kuolleiden unelmat tihkuvat puolestaan lämpöä. Ne ilmaisevat jotakin yleisinhimillistä. ”Hänen unelmansa oli…”

Elävältä toivotaan käytännönläheisyyttä. On ihmisiä ”jotka tekevät elämällään jotakin” – ja sitten on ”taivaanrannanmaalareita”, ”hourailijoita”.

Nuoren serbialaisen Nikola Teslan (1856-1943) unelma oli Niagaran voimien valjastaminen hyötykäyttöön. Ajatus nauratti läheisiä. Se miellettiin fantasiaksi. Mutta se oli unelma joka toteutui.

Toisin kuin fantasioilla, unelmilla on käytännöllinen ulottuvuutensa. Ajatelkaapa vaikka seksuaalifantasioita. Niiden ei useinkaan toivota toteutuvan. Fantasian jopa absoluuttista toiseutta toteuttaa äärimmilleen vietynä ns. fantasiakirjallisuus.

Oma fantasiani oli että tämä lehti käynnistäisi vallankumouksen. Unelmani oli että siitä tulisi unelmien ja fantasioiden hallitsematon, heterologinen temmellyskenttä. Kirjoittajia valistin kiivaasti: ”Kirjoita mitä haluat ja mistä haluat, millä tyylillä haluat. Sinulla on diktaattorin valtuudet tekstiisi. Puolustan sinua vaikka oikeudessa!”

Kaikilta olin lukenut inspiroivaa unelmointia tai sitten olimme keskustelleet unelmista, fantasioista. Luotin sydämeeni, en järkeeni. Jälkimmäisestä ei nouse unelmia. Tuntui fantastiselta kun sähköposti täyttyi kauniista ja häiritsevistä ajatuksista. Unelma oli toteutunut.

Vallankumousta odotellessa.

Usva Vinttilä

28.1.2016, Santiago de Las Vegas