esityslogo_e_cyan

Tunnustele tätä sivua. Miltä se tuntuu? Sileältä, karkealta, merkitykselliseltä? Miltä lehden paino tuntuu käsissä – entä jos painat sen poskeasi vasten? Entä jos näitä sanoja ei olisikaan painettu paperille vaan sellofaanille, pehmeäpintaiseen nukkaan tai jos ne olisi kaiverettu metallilaattaan? Se, mistä materiaalista lehti on valmistettu, vaikuttaa lukemiseen.

Taiteilijat voivat rakastaa materiaalejaan kuin lähimmäisiään. Tämä sopii nykyaikaan, jona ihmisarvon rinnalle nostetaan eläinarvo ja luontoarvo, ja jolloin materiaalikaan ei voi enää olla kuollutta ja manipuloitavaa ainetta vaan lähentyy subjektien arvokasta joukkoa. Performanssitaiteilija Essi Kausalainen on käynyt keskeisimmät dialoginsa huonekasvien, mineraalien ja toimistotuolien kanssa. Ohjaaja, dramaturgi Pauliina Hulkko suhtautuu kokemukseen ja kaikkiin materiaaleihin samalla vakavuudella, ihmetyksellä ja etiikalla. Nukketeatteritaiteilija Ishmael Falke ei enää käytä tarpeistoa vaan on itse muuttunut esitystä rakentavan esineistön apuvälineeksi. Savi, maali, työtilan lattia, valokalusto, nuotit ja katsomon penkki rakentavat teosta siinä missä se henkilö, jonka nimi painetaan teoksen nimen ylle.

Toisaalta taiteilija on aina ollut oma materiaalinsa, oman manipulaationsa kohde. Ne ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet lehteen painetut sanat, ovat käyttäneet keskeisenä aineistonaan omaa itseään, omaa kykyään havainnoida. Ilman itsereflektiota yksikään teos ei tulisi valmiiksi. “Olet niin erikoinen ihminen!”, ivaa Anna Cadia itseään kontatessaan riepu kaulan ympärillä Magnus Opus –esityksessä, josta Louna-Tuuli Luukka kirjoittaa pohtiessaan materiaalin ja ruumiin yhteyksiä.
Alkeishiukkaset ohittavat toisensa käsittämättömän kaukaa, kun lukijan käsi kääntää paperista sivua.

Tuomas Laitinen ja Pilvi Porkola