paakkari_kuva

Kun Esitys-lehti täytti yksi vuotta, vuonna 2008, juhlistimme sitä Katariina Nummisen luona. Muistan pitäneeni jonkinlaisen puheen, jossa esitin toiveen että Esitys-lehti eläisi ainakin 10 vuotta, ja ettei yksikään meistä, silloiseen toimitukseen kuuluneista (Katariina Numminen, Janne Saarakkala, Tuomas Laitinen, Janne Pellinen ja minä) olisi enää Esitys-lehden toimituksessa lehden täyttäessä kymmenen vuotta. Ajatus perustui siihen, etten halunnut että lehti henkilöityisi kehenkään tai että se ”jääräytyisi”. Esitys-lehti oli syntynyt tarpeesta vastata silloin ajankohtaiseen kysymykseen taidejournalismista, joka kulminoitui usein vanhakantaiseen ja arvottamiseen perustuvan kritiikkiin. Toivoin, että lehti uusiutuisi jatkuvasti, pystyisi vastaamaan vaihtuviin haasteisiin, ei jäisi kiinni kehenkään tai kenenkään henkilökohtaisiin intresseihin. Että lehti olisi enemmän kuin tekijöidensä summa, että se jatkaisi omaan suuntaansa meistä riippumatta.

Kaksi vuotta sitten julkistimme haun (Esitys 1/2015), jos joku haluaisi jatkaa Esitys-lehden tekemistä. Kyselyjä tuli jonkin verran, mutta emme saaneet yhtään hakemusta. Kukaan ei sanonut syyksi rahaa (mikä olisi täysin ymmärrettävä syy), muutama totesi ettei nyt ole oikea aika, tai ettei pysty sitoutumaan. Esitys-lehti oli tullut tiensä päähän. Se ei ole surullinen asia: On hienoa, että olemme tehneet lehteä 10 vuotta, ja on hienoa, että lehti on vastannut joihinkin ajassa liikkuviin tarpeisiin. En tiedä onnistuimmeko niissä asioissa , mitä lähdimme tekemään; tarjota vaihtoehtoisia tapoja katsoa taidejournalismia ja kehittää uusia tekijälähtöisiä kirjoittamisen konsepteja. Toivon niin. Minusta on hienoa, että osaamme lopettaa; Esitys-lehti ei ole instituutio eikä se ole koskaan ollut sitä. Se on ollut työ ja harrastus, jota kirjoittavat ihmiset sitten kun päivätyöt on tehty, lapset laitettu nukkumaan, jota kirjoitetaan jossain välissä, jollain ajalla – ei koskaan to-do -listan ensimmäisenä asiana, mutta sitäkin useammin intohimolla.

Tämä on siis Esitys-lehden kymmenvuotisjuhlanumero ja samalla sen viimeinen numero. Artikkelissani xx luon katsauksen Esitys-lehden kymmenvuotiseen historiaan. Toimitustyön arkea päivittää Janne Saarakkala. Maria Säkö puolestaan kirjoittaa laajemmin viimeisen kymmenen vuoden aikana esitystaiteen ja teatterin kentällä tapahtuneista muutoksista. Olen pyytänyt kirjoittajia vuosien varrelta valitsemaan jonkun aiemman juttunsa, ja kirjoittamaan sille kommentin tai päivitetyn version: Kutsuun vastasivat Kimmo Modig, Tuomas Laitinen, Louna-Tuuli Luukka, Nora Rinne, Tuomas Timonen, Masi W. Eskolin ja Janne Saarakkala. Tekijöiden aiemmat jutut ovat luettavissa Esitys-lehden nettisivuilta. Viimeisessä symposionissa toimituksen jäsenet kokoontuvat jallupullon äärelle puhumaan esityksistä ja kuluneesta kymmenestä vuodesta.

Kiitos kaikille kirjoittajille vuosien varrelta! Kiitos myös taittajillemme, Ville Tiihoselle ja Aino Niemiselle! Kiitos Todellisuuden tutkimuskeskus. Kiitos toimitus, olette paras toimitus mitä kuvitella voi!

Ja kiitos ennen kaikkea kaikki te, jotka olette lukeneet lehteä!

 

Pilvi Porkola

päätoimittaja