esityslogo_e_magenta

Kädessäsi olevan Juhlanumeron tarjonta on hyvin perinteinen: tanssia, musiikkia, ruokaa ja ohjelmaa. Mitä sitä muuta hyviin juhliin tarvitsee, paitsi hyvää seuraa, tietysti. Mutta koska julkaisu on esitystaiteen aikakauslehti, otamme juhliin esityksellisen näkökulman.

Artikkelissaan Gaalan loiste todellisuuspelien suunnittelja Pekko Koskinen kuvailee kuinka gaaloissa elämäntyöpalkinnon saanut ei enää kilpaile muiden ehdokkaiden kanssa, vaan muodostaa aivan oman kategoriansa. Samalla tavalla juhla on aivan erityinen kategoriansa yleisöä osallistavien nykyesitysten joukossa. Toisaalta, se on kaikkien esitysten äiti, maailman vanhin osallistava esitys, josta muut esitykset ovat vähitellen eriytyneet.

Onnistuneen juhlan flow’ssa esityksellisyys ei tule mieleenkään. Silloin sitä tuntee olevansa tähti, voimakkaasti elossa, sekä huomion kohteena että sen jakajana, mukana jossain ”elämää suuremmassa”. Mutta juhlissa, joissa tähdet eivät syty, joissa tunnelma on jäykkä ja olo kiusaantunut, huomaa ajattelevansa järjestelyjä ja juhlan eri komponenttien dramaturgisia suhteita: Viriääkö juhlijoiden kesken sytyttäviä keskusteluja ja onko niille riittävästi tilaa? Soitetaanko musiikkia sopivalla volyymilla ja onko se innostavaa? Onko ruoka kylmää, tylsää tai onko sitä liian vähän? Liikaa esityksiä tai puheet liian pitkiä? Viettikö isäntä ja/tai emäntä koko illan uurastamassa keittiössä? Pitikö vieraiden alkaa isännöimään? Muuttuiko rentous välinpitämättömyydeksi tai kontrollihakuisuus kireydeksi?

Huonoista juhlista palaa kotiin yhtä masentuneena ja loukattuna kuin huonosta kokemusesityksestä. Saattaa olla, että on hukannut myös suuria mahdollisuuksia. Aivan kuten Turun yliopiston kulttuurihistorian opiskelijat Suvi Karila ja Heidi Tähtinen tanssiais-artikkelissaan toteavat, juhlat toimivat edelleen sosiaalisena näyttämönä, jonka humussa on mahdollista edistää monia asioita epävirallisesti ja monesti tehokkaammin kuin neuvottelupöydässä. Eivät valtion päämiehet ja -naiset huvikseen syötä, juota ja saunota vieraitaan. Juhlissa luodaan yhteyksiä: veljellisiä, sisarellisia, romanttisia, seksuaalisia, ideologisia, ammatillisia, taloudellisia.

Ei ole ihme, että juhlien järjestämisestä on kasvanut merkittävä elämysteollisuuden haara, haluttu tuote ja ammatti. Halutaan varmistaa onnistuneet juhlat, jotka suunnitellaan alusta loppuun sosiaalisiksi taideteoksiksi. Tässä mielessä, kokonaisteoksena, juhla on osa länsimaisen spektaakkeliyhteiskunnan läpitunkevaa esityksellistymistä, jossa mikä tahansa on tuunattua, käsikirjoitettua – jossa kaikki voi olla taidetta. Myös juhlat. Omasta kokemuksesta tiedän, että tällainen käsikirjoitettu juhla, aivan kuten mikä tahansa hyvin käsikirjoitettu esitys, voi olla todella unohtumaton elämys, jos siihen osataan jättää tilaa hengittää. Hengailulle ja seurustelulle pitää olla tilaa, painottavat sekä makumuotoilija Markku Luola että näyttelijä-tanssija-dj Sami Henrik Haapala. Kolikon toisen puolen sanoma on vanha tuttu: parhaat bileet syntyvät usein sattumalta, improvisoidusti ja täysin kutsumatta.

Janne Saarakkala

p.s. Toimitus haluaa kiittää lehden pitkäaikaista taittajaa Ville Tiihosta erinomaisesta työstä ja toivottaa uuden ulkoasusuunnittelijan Aino Niemisen lämpimästi tervetulleeksi. Cheers!