esitys_4_16_paakirjoituskuva

Teksti – Tuomas Laitinen

 

Taide taiteen vuoksi” on monelle taiteilijalle, kuten minulle, rakkauden ja suojelun kohde. Tieteentekijöillä on samanlaisia tunteita perustutkimusta kohtaan. Rockmuusikotkin tapaavat sanoa haastatteluissa, että tekevät musiikkia ”itselleen” ja että on vain mukava bonus, jos joku muukin tykkää siitä. Taide masturbointina on silti halventava metafora, jota käytetään silloin, kun taiteilijan ajatellaan olevan vastuuttomalla tavalla itsekeskeinen.

Konkreettisessa merkityksessään, oman ruumiin eroottisena käsittelynä, sooloseksistä on tullut hyväksyttyä vasta viime vuosikymmeninä. Mutta miten kurjaa, nyt kun itsensä rakastelusta saisi nauttia, niin ei ole aikaa. Rosa Meriläinenkin kieltäytyy kohteliaasti kirjoittamasta tähän lehteen, koska ”on nimittäin niin kiire, ettei runkatakaan ehdi”. Pitää tehdä töitä, eikä voi olla kysymättä: mitä hyötyä tästä on? Itsetyydytystä vain itsensä tyydyttämiseksi? Taiteen tekemistä vain että olisi taidetta? Tässä taloustilanteessa? Keskellä ilmastonmuutosta? Huolimatta pakolaiskriisistä? Etuoikeutetun taakka painaa, mutta itsearvoisuuden arvosta en halua luopua.

Esityksenä itsenautiskelun pitäisi olla kiinnostavaa, se on leimallisesti yksityinen teko, jota harva näkee koskaan julkisesti. Harri Kalha kirjoittaa, että masturbaatio puhuu yksilön vapauden kieltä samaan tapaan kuin kirjoittamisen Tyyli. Pilvi Porkola kysyy, muuttuuko naisen masturbaatio näyttämöllä aina pornografiaksi, Tuomas Timonen taas, voiko tyyny, jota mies esittää naivansa, olla vain tyyny? Eero Yli-Vakkuri tutkii tarkemmin esineiden rakastelun ja masturbaation rajapintaa post-humanistisessa maailmassa ja Nora Rinne ruikkii tahroja paperille. Viimeistään Eino Saaren tekeillä oleva projekti suomalaisten miesten kosketushistoriasta tekee selväksi, ettei se, että jotain ei esitetä julkisesti tai sanota ääneen, tarkoita ettei sitä olisi. Me kaikki tarvitsemme kosketusta, myös omaamme.

Seuraava Esitys-lehden numero 1/2017 on viimeinen. Astukaamme kohti loppua pitäen itseämme hyvänä.

 

PS. Lehteen sarjakuvan Kesämökillä piirtäneen Miissa Rantasen kirjoituspalkkion ohjasimme Ihmisoikeusliitolle naisten ympärileikkauksia ennaltaehkäisevään toimintaan.